?

Log in

No account? Create an account
  | 0 - 4 |  
Zino [userpic]

Epari

August 19th, 2012 (08:58 pm)

Huolimatta siitä, että he seisoivat vasta viimeisen vaunun kohdalla, junan suuresta höyrypiipusta leijaileva savu onnistui silti löytämään tiensä Hugo Weasleyn kasvoille, saaden hänen silmäkulmansa vuotamaan. Vaivihkaa poika hieraisi silmiään hihallaan; muu perhe ei huomannut mitään. Hänen äitinsä näytti vielä käyvän läpi viimeisin ohjeita Hugon isosiskon kanssa, joka oli lähdössä Tylypahkaan täksi vuodeksi. Hugon isä puolestaan katseli savun ja väkijoukon yli kohtaa, jota Hugokin piti tarkasti silmällä. He olivat lähteneet kotoa hieman aiottua aikaisemmin, koska Hermione ei ollut millään luottanut Ronin ajotaitoihin ja siihen, että he saisivat autonsa parkkiin säällisellä ajalla. Hugo hymyili muistellessaan isänsä parkkeerausyritystä. Vaikka hänen äitinsä olikin yleensä enemmän kuin tarkkasilmäinen, Hermionen ajatukset olivat sillä kertaa olleet selvästi muualla, sillä häneltä oli jäänyt huomaamatta pieni survontaloitsu, jota Ron oli käyttänyt vaivihkaa autoonsa saadakseen sen mahtumaan parkkiruutuun.

Hugo koetti siristää silmiään nähdäkseen serkkunsa kaiken sen usvan ja väenpaljouden seasta. Tehtävä oli kuitenkin melko mahdoton lyhyelle yhdeksänvuotiaalle punatukkaiselle pojalle. Hänen isänsäkään ei näyttänyt mitään merkkejä siitä, että olisi huomannut Potterin perheen lähestyvän.

Kunnes he yllättäen olivat siinä aivan heidän edessään. Hugo hätkähti hieman ja otti askeleen taaksepäin, ennen kuin tervehti iloisesti tulijoita. Hänen isänsä ja Harry jäivät vaihtamaan pikaisia kuulumisia ennen kuin nostivat Albuksen matkatavarat vaunuun. Katsellessaan siskonsa ja serkkujensa lähtöä, Hugo tunsi pienen kateuden piston rinnassaan. Hänen pitäisi odottaa vielä kaksi kokonaista vuotta, ennen kuin pääsisi pitelemään aivan omaa taikasauvaa. Onneksi odotusta ei kuitenkaan tarvitsisi kärsiä aivan yksin.

”Minä niin haluaisin Tylypahkaan jo nyt”, Lily sanoi hiljaisella äänellä astuessaan Hugon viereen, silmäillen yhä veljiään, jotka kinastelivat iloisesti jostakin. Hugo virnisti tytölle, ”niin minäkin.”

”James kiusaa Alia koko ajan, siitä mihin tupaan hän joutuu. Ilmeisesti Rohkelikko on hänen mielestään se ainoa oikea”, Lily paljasti serkulleen.

Hugo näytti mietteliäältä, ”mihin tupaan sinä sitten haluaisit jos saisit päättää?”

Lily pyöritteli punaista hiuskiehkuraa sormiensa välissä hajamielisen näköisenä, ”Rohkelikkoon kuuluminen olisi tietysti mahtavaa, mutta Lunan mukaan Korpinkynsi ei ole olenkaan huonompi vaihtoehto sekään. Eikä minun tarvitsisi kestää veljiäni, tai ainakaan Jamesia, jos olisin eri tuvassa mitä hän.”

Tyttö katsahti serkkuaan, ”mutta entäs sinä sitten?”

Ennen kuin Hugo ehti vastata, hänen isänsä oli palannut heidän luokseen ja ilmoitti, ettei Hugolle kävisi hyvin perinnön suhteen, jos hänet lajiteltaisiin johonkin muuhun tupaan kuin Rohkelikkoon. Hugo nauroi muiden mukana, mutta ei voinut estää pientä hiljaista ajatusta päässään, joka kuiskasi hänelle, ettei hän suinkaan voinut pitää Rohkelikkoa varmana valintana. Hugo ei pitänyt itseään mitenkään erityisen rohkeana. Eikä mitenkään ainutlaatuisen viisaana tai lahjakkaana taikuuden suhteen, kuten hänen siskonsa oli.

Mutta vielä oli kaksi vuotta aikaa, hän oli vasta yhdeksän, ei hänen vielä tarvitsisi murehtia lajitteluhattu ongelmia. Hugo astui lähemmäs junaa Lilyn kanssa, hyvästelläkseen serkkunsa ja siskonsa, jotka jo roikkuivat punaisen junan ovissa, ottamassa vastaan vielä viimeisiä lähtösuukkoja. Hugo huusi onnet ja hyvästit siskolleen, joka vilkutti hänelle iloisena takaisin ja sanoi kirjoittavansa pikkuveljelleen heti ensimmäisen viikon jälkeen kokemuksistaan.

Viimein juna päästi ilmoille kimeän äänen, joka kertoi sen lähdöstä. Hugo jäi seisomaan laiturille isänsä kanssa, katsellen kuinka Harry, Ginny ja hänen äitinsä saattelivat junan matkaan, vilkuttaen lapsilleen niin kauan, kunnes punainen veturi oli hävinnyt mutkan taakse uudet koululaiset mukanaan. Lily puristi hennosti hänen kättään.

”Kaksi vuotta niin, me ollaan tuolla mukana, eikä enää täällä laiturilla.”

Hugo hymyili serkulleen, ”kaksi vuotta, niin Tylypahka saa oppilaikseen maailman etevimmät velhon ja noidan!” Hänen isänsä naurahti poikansa sanoille, pörröttäen molempien lapsien punaisia tukkia.

Kaksi vuotta, eikä Hugo enää malttanut millään odottaa sen kulumista.

Zino [userpic]

...

May 13th, 2012 (11:16 am)
uncomfortable
Tags:

current mood: uncomfortable

Joskus Steven miettii, missä kohdin tarkalleen he menivät väärille raiteille. Toisinaan hän unohtuu katselemaan vanhoja valokuvia ja lehtileikkeitä, mutta koskaan hän ei anna niiden imeytyä kokonaan sisälleen, sillä se sattuu, yhtä vain. Hän vain katselee niitä kasvoillaan tyhjä ilme, sillä se on ainoa keino jolla Steven selviää kun hänen katseensa kohtaa hänen kasvot kuvissa. Joskus hän näkee kaupassa lehtien kansissa kuvia, ja jos ne olisivat mustavalkoisia, Steven voisi melkein kuvitella hänen olevan yhä kiedottu punaiseen.

Mutta hän ei ole, ja se tulee selväksi myös Stevenin toisinaan harhaiselle mielelle viimeistään kentällä, kun he kättelevät. Hän ottaa katsekontaktin, koska hänkin katsoo Steveniin, mutta Steven ei enää katso syvälle hänen silmiinsä, hän ei voi. Steven hymyilee ja hän hymyilee takaisin. Hänen hymynsä on jo melkein palautunut ennalleen, aivan kun he ei eivät olisikaan koskaan eronneet, aivan kuin Steven yhä olisi hänen sankarinsa. Steven hymyilee jäyhästi; suupielet taipuvat juuri ja juuri ylöspäin. Hän ei usko enää toisen hymyä.

Eikä Steven ole ainoa. Katsomosta ei enää kuulu tuttua laulua, vaan huutojen ja buuausten sarja, aina kun hän koskee palloon. Jos katsomo hurraa hänelle, se johtuu hänen pallonmenetyksestään, eikä hurraa-huudoissa ole silloinkaan mitään ystävällistä. Kun Stevenin joukkue tekee maalin, hän vilkaisee salaa hänen suuntaansa. Ehkä hän odottaa saavansa tyydytyksen hänen hyytyneestä hymystään ja ehkä Steven halaa edessään olevaa joukkuetoveria hetken hieman kovempaa, jos vain hän sattuisi katselemaan.

Joskus Steven antaa hänelle anteeksi ja hyväksyy tilanteen, eikä haikaile enää menneitä. Joukkueet muuttuvat, hän olisi ollut hullu, jos olisi uskonut sen olevan ikuista. Hän oli itsekin lähellä lähtöä muutama vuosi sitten, Stevenin jos kenen pitäisi ymmärtää. Ja joskus hän ymmärtääkin, nauraa ja hymyilee aivan kun mitään ei olisi tapahtunut. Mutta silti se sattuu, se sattuu suurimman osan ajasta, kun hän on lähellä ja hymyilee uusille joukkuetovereilleen, hänet unohtaneena.

Mutta Steven ei unohda. Ei häntä. Eikä heitä.

Ei ikinä.

Zino [userpic]

Wasted hours

November 25th, 2011 (04:16 pm)

Sometimes I wonder why I bothered with these at all. 



1. Melancholy of Haruhi Suzumiya
  So I heard this was supposed to be a great show, so I watched it. The 1st episode was boring as what. The rest of them were better, but in the end, I didn't understand the show at all. Or maybe I'm not just that into science-fiction. Also, I found the characters pretty boring, the big-breasted, long haired girl was only nice one from the girls, but she was so, so horribly unoriginal looking as what. I did like the guys, but Haruhi and that other girl were just NO. Do I need to even say, that I never (luckily) bothered with the second season.


2. KissxSis
  WHAT WAS WRONG WITH ME?! I guess I kept watching this because I wanted to see, which one of the girls they main boy would choose. BUT NEVER AGAIN. Why do they even make anime (or manga) like this, I'll never know. Don't watch it.


3. Welcome to NHK
  Actually, comparing to number 2, this anime was more than great. And it wasn't that bad, but in the end, it had the same problem as Haruhi, I just didn't get it. I'm a simple girl and more or less complicated animes tend to go way over my head. Still, I actually liked the characters in this. But I guess it was wasted hours, since I didn't quite catch it's message.


4. Sekaiichi Hatsukoi/Junjou Romantica/Sukisyo/Gakuen Heaven
  I love BL, but I HATE yaoi/shounen-ai animes, and this is exactly why. Actually after watching the first episode, I thought this was kinda okay, but after the second or the third one I already gave up (well, it did last longer than Junjou Romatinca, which I only tolerated for one episode). The characters... they just DRIVE ME CRAZY. Seriously, I don't like the uke/seme thing too much, but these seem to be nothing but that. There are absolutely fantastic BL stories too, but they are usually one-shot manga... Also, the art is really a turn-off. I like my BL with normal looking people, even with the "ugly" ones, but with these sparkly bishounen guys that try to be more handsome than anything. I know most of the girls like hot anime guys, but I seriously don't. I like "ugly" art more, those stories seem more real than these fantasy princes. Also, the best BL is the hinted one. Like Oofuri. Yes, that kind of stuff is the best. So my search for a decent BL -anime still continues!


5. Ouran High School Host Club
  I'll be honest, I did enjoy some parts of it. But mostly it just wasn't that funny or cool or anything special. Characters were mostly anime stereotypes or something like that, and most of the episodes were just damn boring. Also, I guess this isn't the case with manga, but this series has the same problem as the Fruits Basket -anime. They hint and hint and hint Haruhi/Tohru to end up with one of the guys (also, problem with the hares anime. Sure you have whole bunch of guys/girls to choose from, but you'll end up with the "main" one anyway, so what's the point?) but that never actually happens! Seriously, the last episode of this was so disappointing in that way. I didn't even support Haruhi/Tamaki, but I still wished she would have ended up at least with someone! Of course, the big part of me was just glad the show was finally over.

Zino [userpic]

Anime Review

November 24th, 2011 (07:59 pm)

Alright, since I have LJ, I might as well finally do something with it. And thus, lets have anime rants/reviews!

Today, I finally finished watching


 Romeo x Juliet -anime. I think I watched about half of the episodes already few years ago but only this week I got an urge to actually finish it. I don't even remember why I stopped watching it in the first place, since it was always pretty awesome in my opinion. Sure, yes, it was... well, anime-like. Characters and the story both. But it really didn't bother me that much. At first.

Okay, so after seeing the first 17 episodes yesterday, I was ready to put this anime to my top 5 list (since it really needs a number 5!), but changed my mind after actually finishing it. Now, I haven't ever read Romeo and Juliet (but I'm planning to get the book tomorrow from the library), but I think the ending was something about how one of the faked their death, but then the other one thought she/he was actually dead and killed himself/herself. And then the other one kills him/herself too, because the other is dead, or something like that. And as much as I didn't want Romeo or Juliet to die, I was kinda looking forward to that kind of tragic ending (and I was ready to cry too!). And what did I get?

Some huge tree and psycho gardener bitch doing some crazy stuff and something about some seed being inside of Juliet making her to force (well, force and force) to sacrifice herself in order to save the world.

Eh, what?

I get the whole dramatic ending, world almost collapsing and stuff, but really. I think this ending wasn't nearly as tragic as the original one. I DIDN'T EVEN CRY WHEN THEY DIED! (Well, I did feel something wet in the corned of my eye, when I saw what had happened to Romeo.) And honestly, I felt like the couple of last episodes should have been the greatest, but after killing the evil Prince they just felt lame and, well, not Romeo and Juliet styled. They whole lets-take-over-the-castle-and-make-Prince-surrender-or-kill-him-if-my-name-is-Tybalt-or-Romeo should have been better and more dramatic. Of course, it's just my opinion and I'm usually wrong, but the last episodes weren't just that great. 

So the search for my fifth best anime still continues!

Oh yeah, there was something (well, more than something actually) I liked about this series too! The characters for example. Yes, Romeo is mr. Nice Guy, but I still like him as I tend to like nice guys. I guess it's the youth that makes you that naive. And I was totally loving it when he wanted to kill his father. While Juliet was all against the violence, Romeo wasn't. And I liked Juliet about the 90% of time too. Which is surprisingly much since I usually hate about 90% of anime girls. But I have to say, I liked Juliet more when she was disguised as Odin. And I loved how shy both Romeo and Juliet were when meeting the first couple of times. I really loved their innocent love. But in the end, they could have cut the amount"I loveloveloveloveloveyouloveissuchagreatthing" little. (Worst of it was when the Prince was dying and he started to talk crap about how nobody didn't love him AND I'M SUCH A EMO KID, GOOD THING I'M DYING REALLY SOON. That was the first truly annoying moment I had with this series.

But to put it shor:

PROS: 
  -Opening song/animation
  -Characters and their designs
  -The plot minus the last episodes
  -Brought something original (like Dragonhorses) to Romeo and Juliet -story
  -The first (ten or so) episodes were REALLY great
  -Benvolio and Cordelia getting together
  - RED WHIRLWIND!

CONS:
  -The ending was a bit too... eh. And lame.
  -Sometimes too anime for my taste.
  -Yes, love is a great thing, I get it already
  -Some WTF -moments.
  -Benvolio not hooking up with Curio :/

Overall, I think it was great series and definitely beautiful and tragic of course (well duh, it's Romeo/Juliet). It had potential to be REALLY awesome, but I think that potential was wasted in the end. If I were watch it again, I think I would only watch the first 15 episodes or something. I'll give this series 7.5/10 and if you want to watch romance anime, forget those shoujos about Japanese schoolgirls and watch this instead.

And for last but not for least, my favorite character from the RomeoxJuliet:

Red Whirlwind. (Hah, so techically Juliet, but not really. Just her second disguise<3)

  | 0 - 4 |